1500km.

Huhheijaa, kun meneekin aika nopeasti. En ole aiemmin "ehtinyt" näpytellä teille, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Käytiin kuvaamassa viikko sitten viikonloppuna musiikkivideota Espoossa. Matka alkoi perjantaina, kun vapauduin Tuccabajan Marjon käsittelystä. Laitoimme lisää pidennyksiä ja värjäsimme hiukseni. Myös Pin-ups Unitedissa vaikuttava Meri lähti reissuun messiin assariksi ja kuskiksi. En ymmärrä miksei kukaan luota ajotaitoihini ( :D ) mutta ehkä parempi niin!

Matka oli pitkä, pimeä, kylmä ja vähä-luminen. Hetken jo mietimme mennessämme, että onkohan Espoossa edes lunta kuten meille kerrottiin. Matkalla kun ei ollut. Saavuimme puolen yön tuntumassa Espooseen, jossa oli kuin olikin valkoinen lumipeite.

Aamulla lähdimme yhdeksän aikaan kuvauspaikalle. Koukkasimme juna-asemalta Lungi Median Kimin, joka oli tullut yöjunalla perässä. Kuvauspaikalla odotti isäni ja pian paikalle tuli siskoni videomme näyttelijän kanssa. Hetken kuvailtuamme saapuivat paikalle myös tuplaajani Neea aviomiehensä ja lapsiensa kanssa. Tämä kuulostaa melkoiselta perhetapahtumalta, mutta kyllä me videotakin kuvasimme! Mukavaa, että kaikki osoittivat tukensa projektille.

Kun saimme ensimmäiset kuvaukset pakettiin, ajelimme vanhoille kotikulmilleni. Aika samaltahan se näytti, kuin lähes 20 vuotta sitten. Kuvasimme osan videota ala-asteeni pihalla, josta siirryimme Leppävaaraan jossa vietin nuoruuteni. Ehdimme kuvata kaiken valoisaan aikaan. Päivä oli paketissa!

Seuraavana päivänä lähdimme ajelemaan puolen päivän aikaan kohti Tamperetta, jossa kuvasimme pätkän videota. Kävimme myös Pyynikin näkötornissa katselemassa maisemia. Korkeanpaikankammoni yritti viimeiseen asti estää minua menemästä ylös, mutta menin silti! Näkymät olivat upeat, vaikka pakkanen puri ja tuuli oli hurja. Tampereelta pääsimme lähtemään seitsemän aikaan kohti Oulua, jossa olimmekin yöllä yhden jälkeen. Kilometrejä kertyi n. 1500. Reissu oli melkoisen uuvuttava, mutta mukava - ja varmasti valmis video palkitsee.

Upeat vaatteeni ovat HerSecretin valikoimasta. Kestävän meikin kuvauksiin takasi Everyday Minerals - meikit, jotka yllättivät minut positiivisesti - ennen niin kiiltävä pärstäni oli täysin matta ja upea koko pitkän kuvauspäivän!! Suosittelen!

Näet paremmin postauksen kuvia instagramista !

Arkielämää.

Haava - musiikkivideo julkaistiin pari viikkoa sitten. Se oli henkisesti tosi kova paikka, ja ensimmäinen viikko menikin melkoisen ahdistuksen kourissa. Kamalaa, kun ne asiat pamahti yht'äkkiä taas vasten kasvoja. Noh, mutta nyt olo on jokseenkin helpottanut, ja on päässyt taas ns normaaliin arkeen takaisin.

No mitä se minun arki on? Tässä päivityksessä pureudunkin enemmän siihen, sillä en ole aiemmin tainnutkaan kertoa juurikaan yksityisestä elämästäni.

Pömppä ja Fasu.

Asun Oulussa, kerrostalokolmiossa neljän kissani kanssa. Vanhin kissani on tyttö, Fanni 8v, rodultaan Bengali. Fanni tuntee arvonsa ja on melkoinen diiva. Sitten on pieni maatiaispoika Fasu, 7v, hellyydenkipeä ja leikkisä, joka kärsii epilepsiasta. Porukan kolmas on Fido "Pömppä", joka on 6v maatiaispoika, todella vilkas, seurallinen ja hassu. Neljäntenä lempeä kippurakorvainen American curl Fili "Vili, Vilperi" 6v, joka rakastaa nukkumista ja hellyyttä. Haaveilen viidennestä kissasta, joka olisi Sfinx tai mahdollisesti American curl. Olen siis vannoutunut kissatäti, enkä haaveile perhe-elämästä.

Arkipäiväni kuluu lähinnä kissojeni kanssa ja musiikin tekemisen parissa. Kissat vaativat ansaitsemansa huomion, ja jaksavat kyllä valittaa jos ovat olleet yksin liian pitkään. Ajoittain myös studiohuoneeni oven takaa kuuluu sydäntä riipaisevaa maukumista, jos olen ollut liian kauan sorvin ääressä. Myöskään äänityksissä ei voi välttyä taustalauluilta. Karvapallot arvostavat eniten yhteisiä iltoja, kun katsotaan telkkaria ja pötkötellään. Kun menen nukkumaan, kääriytyy jokainen mahdollisimman lähelle tai päälleni nukkumaan.

Olen vähän sellainen erakko. Viihdyn hyvin omissa oloissani. Tietenkin näen myös ystäviäni ja pidämme yhteyttä päivittäin. Useimmiten käymme esim. kirppiksillä tai juomme vaan kahvia parantaen maailmaa. Itse en käytä alkoholia, joten kosteita iltoja ei tule enää vietettyä. Ajoittain käydään kuitenkin laulamassa karaokea tai bilettämässä - minä toimin luottokuskina.

Valvovan silmän alla Easymovessa.

Kerran viikossa käyn myös fysioterapiassa Easymovessa, sillä minulla on ollut vuosikausia selkävaivaa, ja lihakset niin jumissa, ettei ole tosikaan. Lihasjumit haittaavat jo pahasti keikkailua ja liikkumista. Niimpä Easymoven porukka otti projektini hoitaakseen. Tuntuu, että liikkuvuus on parantunut jo ihan parissa viikossa. Ammattilaisen ohjeilla saa ihmeitä aikaan, mutta toki se vaatii omankin panoksen. Niimpä teen venytyksiä kotona päivittäin. Ostin myös ns pilatesrullan, jolla rullailen lihasjumeja - se on superkivuliasta, mutta kuulemma alkaa helpottaa kun jumit aukeaa.

Arkeeni kuuluu myös kuntosali. Käyn Ritaharjun EasyFitissä. Parasta on treenata aamuisin, jolloin salilla ei ole tungosta ja päivä saa mukavan energisen startin. Kuntosaliohjelmani on Fitverstaan Mirjan käsialaa. En ole montaa viikkoa vielä ehtinyt edes käydä, mutta tuloksia huomaa jo - olen vahvempi. Tavoitteeni onkin tulla vähän vahvemmaksi, että jaksan arkisissa asioissa paremmin. Haluan myös pudottaa muutaman ylimääräisen kilon. Tavoitteitani tukee myös Fitverstaan Sallan tekemä ruokavalio. Oli mukava huomata, kuinka paljon ruokakustannukset pienenivät, kun ruokailut oli määritetty etukäteen, eikä tule ns heräteostoksia tms turhaa. Ruokavalio on muutenkin maukas ja jaksan todella paljon paremmin!

Työni painottuvat viikonlopuille, sillä olen karaokejuontaja. Rakastan työtäni. On mahtavaa työskennellä musiikin parissa.Toki yötyöt ovat raskaita ja rytmien kääntäminen hankalaa, mutta jokseenkin siihen on jo tottunut vuosien varsilla. Olen tainnut olla karaokejuontajana nyt jo viitisen vuotta. Aika menee kyllä nopeasti.

Kaiken tämän lisäksi olen ehdolla myös kuntavaaleissa. Kampanjointiin tuli vähän jarrua musakuvioiden takia, mutta josko me saataisiin rattaat pian pyörimään. Mikäli haluat auttaa minua kampanjani kanssa, niin voit lahjoittaa avukseni rahapussillesi sopivan summan täältä!

Parhaillaan suunnittelemme myös uutta musiikkivideota, joka kuvataan marraskuussa.

En oikeen keksi enää muuta, mistä kertoisin. Jos sinulla tulee jotain mieleen, mitä haluat tietää niin älä epäröi kysyä! Vastailen kyllä mielelläni kysymyksiin.

Haava.

Siitä on päivälleen neljä kuukautta. Se oli mun, ja monen muun, elämän kamalin aamu. Aamu, jolloin kaikki hajosi pirstaleiksi. Mun paras ystävä oli kuollut.

Se oli yllättävää ja odottamatonta. Ei sitä oikein vieläkään ymmärrä, eikä siitä varmaan ikinä pääse yli. Kesäkuu meni sitten hoitaessa juoksevia asioita. Se kuukausi tuntui loputtoman pitkältä. Välillä mä mietin, että oisko parempi itsekin kuolla. Tuntui, että multa vietiin käytännössä kaikki mitä mulla täällä Oulussa oli. Mulle tärkein ihminen, joka oli aina siinä. Aina. Sitten yht'äkkiä sitä ei enää ollut. Kun mua itketti, se ei enää silittänyt mun päätä ja ottanut mua kainaloon. Kun mua nauratti, se ei enää nauranut mun kanssa vedet silmissä. Mun tukipilari oli poissa. Sitä ihmistä ei vaan enää ollut.

Aina, kun meinasin luovuttaa, mä muistin mitä lupasin hänelle, ja mitä me iskettiin meidän molempien ihoonkin "Never give up". 

Tuli se päivä, kun saatiin käydä katsomassa häntä. Mä vaan odotin, että ne silmät aukeaa. Jotenkin mä vaan kokoajan ajattelin, että se hyppää kulman takaa ja nauraa, että olipa paska läppä. Mutta niin ei käynyt. Silmät ei auennut, eikä se enää ikinä hypännyt kulman takaa mun eteen. Kun se ruumisauto sitten lähti siitä pihasta, musta tuntui että osa mun sydäntä kuoli. Jotenkin sen lopullisuuden tajusi. Se ihminen oli nyt oikeesti poissa.

Nämä neljä kuukautta on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa. Ei oikeastaan ole päivääkään, kun en itkisi. Ei päivääkään, kun en kaipaisi. Ei oikein vieläkään jaksa ymmärtää tätä todeksi. Tuntuu, että tää on vaan pitkä painajainen ja välillä vieläkin odottaa, että tästä heräisi ja kaikki olisikin hyvin.

Mutta ei. Maailman vahvin ihminen on poissa. Mun sankari.
Nyt mun sydämessä on vaan iso haava. Se varmaan paranee ajan kanssa, mutta kyllä siihen arpi jää.

Kiitos Maya, kun lähdit tähän kappaleeseen mukaan tehden siitä täydellisen. Tämä on mun henkilökohtaisin, ja itselleni ehdottomasti tärkein biisi.
Toivottavasti Ryan voi olla ylpeä musta.

Melankolista matskua.

Kuvattiin menneellä viikolla uutta musiikkivideota Lungi Median kanssa. Musiikkivideon kuvaus herätti valtavia tunteita, sillä kappale on todella henkilökohtainen. Minun oli alunperin tarkoitus tehdä kyseinen biisi vain itselleni. Halusin purkaa tunteeni ja ajatukseni johonkin, ja mikäs muukaan minua on kannattanut kaikki nämä vuodet, kuin musiikki. En ajatellut julkaisevani sitä, mutta lähipiirin kannustuksella päätin saattaa sen julkaisukuntoon. Kappaleen laulajaksi valikoitui ylivoimaisesti Maya Paakkari, joka sopi biisiin täydellisesti ja toi siihen valtavasti sielukkuutta. Maya oli myös henkilökohtaisuuden takia oikea valinta.

Kuvauspäivä alkoi aamupäivällä Oulun kauniissa maisemissa auringon hyväillessä meitä. Ainoaksi ongelmaksi pääsikin muodostumaan liiankin hyvä sää, emmekä saaneet haluamaamme tuulta mukaan. Noh, kerrankin näin - aiempia videoita kun mietitään, niin sää ei todellakaan ole ollut puolellamme (kaatosateet Pessimistijolla ja Itsevarma ja kaunis kuvauksissa). Kuvaukset sujuivat tuulen puutetta lukuunottamatta ongelmitta, vaikka melkoista tunteiden vuoristorataahan se osaltani ajoittain oli. Kuvaus oli kuin jonkinlaista terapiaa - välillä olin niin syvällä jossakin, että en edes tajunnut mitä tein. Itkin, tärisin ja räppäsin. Niin ei ole ikinä ennen käynyt.

Olin kuitenkin iloinen, että me teemme tämän. Tästä tulee hieno.

Aiemmasta iloisesta ja positiivisesta matskustani poiketen nyt käydään aika syvällä. Tavallaan jännitän mitä mieltä kuuntelijani ovat, mutta toisaalta taas tämän kappaleen kohdalla en välitä. En osaa selittää sitä. Kappale vaan raapaisee niin syvältä sydämestäni, että tärkeintä minulle on se, että tein tämän kappaleen. Toivon kuitenkin, että moni saisi apua ja lohtua sanoituksista.

Kappale julkaistaan pian.

 Tässä muutama making of - kuva kuvauksista:

Kuvat: Meri Kurtelius

Ruokavaliota ja liikkuvuutta.

Kanaa, bataattia, salaattia, avokadoa.

Aloitin viime viikolla kuntosaliohjelman ja ruokavalion, jotka ovat Fitverstaan taitavien personal trainereiden Sallan ja Mirjan käsialaa. Kyllähän minua aluksi kauhistutti ajatus tiukasta ruokavaliosta, mutta ruokavalion seuraaminen osoittautuikin yllättävän helpoksi ja mukavaksi! Olo kohentui huomattavasti ravitsevan ruoan ansiosta.

Ruokavaliossa on useita eri vaihtoehtoja, joten joka päivä ei tarvitse syödä samaa ruokaa. Kyseessä ei myöskään ole kuiva kana ja riisi, vaikka monet niin olettavatkin. Laitan tähän blogipostaukseen kuvia omista annoksistani. Itse ainakin olen ollut tyytyväinen.

Alpro jogurttia, mustikoita, pähkinää, leipä.

Haasteita löytyy myös. Teen yötöitä 2-3 kertaa viikossa, joten rytmit muuttuvat näiksi päiviksi. Ensin epäilin miten ruokailut saa ajoitettua, mutta Sallan kannustuksella ja ohjeilla työyöt sujuivat hyvin ja kylläisinä. Näiden jälkeen taas paluu normaaliin - simppeliä. Eilen sitten kuvasimme uutta musiikkivideota, jolloin ruokailut olivat täysi mahdottomuus. Vähäsokerinen proteiinipatukka upposi kuvauspaikalle kävellessä ja avokadon lusikoin autossa. Noh, jotain kuitenkin! Vähäiset ruokailut kuitenkin kostautuivat illalla herkkuhimona, jolloin tajusin miten kehoni toimii ja kuinka tärkeää on syödä säännöllisesti oikeita ruokia - rytmit ja kunnon annokset vievät herkkuhimon kokonaan pois. Eilen illalla oli ensimmäinen kerta yli viikkoon, kun tämä sokerihiiri olisi kaivannut jotain kunnon herkkupommia.

Aloitin uudelleen myös kuntosalilla käymisen. Ritaharjun EasyFit oli kokenut huiman muodonmuutoksen sitten viime näkemän. Kuntosali oli siirtynyt uusiin upeisiin tiloihin ja treenimotivaatio oli huipussaan! Noh, tottakai juuri ennen uuden kuntosaliohjelman alkua, onnistuin toheloimaan reiteni omaa typeryyttäni, joten viime viikon treenit painoittuivat yläkroppaan. Onneksi Mirja jaksoi fiksata ja tehdä uusia ohjelmia, jotta pääsin kuitenkin treenaamaan. Sehän se on tärkeintä - aloittaa. 

Tonnikalaa, lämpimiä kasviksia, salaattia, avokadoa.

Päätin viimeinkin myös ottaa itseäni niskasta kiinni ja laittaa jalkani kuntoon. Minullahan on pitkään ollut ongelmaa, että pohkeet revähtävät keikoilla tai reidet esim. kyykätessä. Takareiteni ovat niin jumissa, että selkäkin kipeytyy ajoittain sen vuoksi. Olen myös todella jäykkä. En liiku oikeen suuntaan tai toiseen. Nyt on aika parantaa liikkuvuutta ja tehdä loppu jatkuville revähdyksille! Pateniemessä sijaitseva Easymove otti projektini hoitaakseen, ja tänään aloitimme opettelemalla erilaisia venytyksiä ja tutkailemalla kuinka paha tilanteeni on (ja se on paha!). Uskon kuitenkin, että kotona tehtävät venytykset ja viikottaiset fysioterapiakäynnit tuottavat tulosta. Jee.

Puhtia kaurasta.

Törmäsin muutama kuukausi sitten sattumalta Puhtikauraan. Ihmettelin tuotetta kaupassa, mutta edullisen hinnan vuoksi se lähti kokeiluun. Ja onneksi lähtikin! Siitä asti se on kuulunut jokaiseen smoothieen, leipätaikinaan, lettuihin yms. Kyseessä on tosi monipuolinen ja hyvänmakuinen kaurapuuteri, joka pitää nälän loitolla useita tunteja. Varsinkin aamusmoothie muuttui huomattavasti täyttävämmäksi Puhtikauran ansiosta. Puhtikaura sopii myös hyvin leivontaan, ja esim rieskat sai ihan uutta potkua Puhtikaurasta.



Banaaniletuista tuli äkkiä lemppari, tässäpä teillekin herkullinen resepti kahteen pieneen banaanilettuun.

1 banaani (survottuna)
1 kananmuna
2rkl puhtikauraa
½ tl leivinjauhetta

Paistan pienellä lämmöllä kannen alla molemmin puolin usean minuutin ajan, ja nautin mustikoiden ja agavesiirapin kera. Nam.

Vihreänä innosta.

Asetun ehdolle Vihreiden joukkoon kunnallisvaaleissa 2017. Jännää. Viikonloppuna olin mukana ensimmäistä kertaa messuilla Vihreiden teltalla. Jaoin karkkia ja hymyilin, mitäpä siinä muuta, kun en ole ihan vielä lukkoon lyönyt teemojani. Tutustuin mahtaviin tyyppeihin, ja sain paljon uusia ideoita kampanjaani. Ei ollut missään nimessä turha reissu, vaikkakaan en saanut itseäni juurikaan tuotua esille mahdollisten äänestäjien keskuudessa. Kokemuksena kuitenkin tärkeä ja opettava.

Olin ehdolla myös vuonna 2012. Tuolloin lähdin hetken mielijohteesta, eikä minulla ollut sellaista paloa kuin nyt. Ei ollut asioita, joita näin päättäväisesti haluaisin viedä eteenpäin. Ei ollut myöskään suunnitelmaa. Olin tuolloin kuntouksessa selkäsairauteni takia, ja huonon kuntoni vuoksi en pystynyt edes kampanjoida. Taisin kerran käydä vaalikopilla ja se oli siinä. En pystynyt seistä tai kävellä, joten kampanjointi oli mahdollista oikeastaan vain somen kautta.

Nyt korjaan virheeni, ja aion ehdottomasti tehdä näkyvän ja huikean kampanjan. Minulla on apuna kourallinen kavereita ja MK tapahtumapalvelut. Olemme ideoineet kampanjan sen mukaan, että saamme sen aikana tehtyä hienoja juttuja, joilla on merkitystä. Vaikka en pääsisi läpi, voin hyvillä mielin miettiä kaikkea tekemäämme hyvää. Pistetään hyvä kiertämään yhdessä - siitähän elämässä on kyse.

Voit seurata vaalikampanjaani ja - juttujani täältä!

Mustavalkoista.

Kuva: Toni Manninen

Kylläpä on taas aikaa kulunut viime kirjoituskerrasta. Onhan tässä sattunut ja tapahtunut kaikenlaista.. 

Saimme kevään aikana tehtyä uuden "Pessimistijolla" - kappaleen ja musiikkivideon, (katso video postauksen alaosasta). Kappale oli ns hetken mielijohteesta alkunsa saanut positiivinen rallatus, jonka teksteissä mukana on Sana Mustonen. Kevyt kesäralli ei kuitenkaan saavuttanut odotettua suosiota - harmi. Uhrasimme tunteja ja tunteja biisin ja videon eteen.. Mutta tälläistä se on tällä alalla, ei auta kuin toivoa parempaa menestystä seuraavalle biisille. Homma kun ei kuitenkaan ilmaista ole..

Monet kyselevätkin, koska tulee uutta tai miksei uutta tule? Voin rehellisesti sanoa, että aikaa olisi, mutta rahaa ei. Kappaleiden teko on oikeasti kallista. Olenkin hakenut pari kertaa tukirahoja, mutta toistaiseksi tuloksetta. Tälläkin hetkellä hakemus on vetämässä, jota voit käydä äänestämässä tämän linkin kautta. Siihen menee noin kaksi sekuntia. Kiitos.

Kuva: Toni Manninen

Onhan meillä kokoajan projekteja ja demoja työn alla, mutta julkaisuun asti saatettavat kappaleet käyvät äänityksen lisäksi miksauksen ja masteroinnin kautta, jolloin hinta on aika huikea.. Nämä on näitä omakustanneartistin huolia. Jospa vielä jonain päivänä ongelma helpottaisi, ja saisin keskittyä täysillä musiikin tekoon.

Onhan tässä toki etunsa, kun julkaisee harvakseltaan kappaleita; huomaa itsekin kehityksen kappaleiden välillä. On myös mukavaa saada asiasta muilta palautetta. Rakastan kuitenkin kehittää itseäni, enkä kestäisi jos jumittaisin samassa tilassa taidollisesti kokoajan. Myös henkinen kasvu viimeisen vuoden ajalta on saattanut visioni aivan uudelle tasolle. Harmikseni kuitenkin fanikunta on pienentynyt jonkin verran - ihan ymmärrettävästi, kun en ole saanut uutta matskua julkaistua toivottuun tahtiin. Kyllä täältä tulee ihan kreisiä settiä, heti kun saadaan asioita kuosiin!

Asiat eivät siis ole ihan niin mustavalkoisia, ettenkö jaksaisi tai haluaisi tehdä. Raha se vain ratkaisee yllättävän paljon, eikä asiaa helpottanut kesäkuun alussa päättynyt päivätyöni. Sanoisin kesän olleen muutenkin elämäni raskainta aikaa, sillä paras ystäväni kuoli kesän alussa. Olen elänyt kuin usvassa.. Eteenpäin mennään päivä kerrallaan ja musiikki auttaa jaksamaan. Olen omistanut tälle räppiharrastukselle jo huikeat 11 vuotta, ja omistan varmasti koko elämäni. Kumpa saisin tehdä tätä elääkseni joskus.

Tässä uusin kappale videon kera:

Uusi musiikkivideoni!

Alkuvuosi kului uuden biisiprojektin parissa, joka lähti käytännössä sattuman kautta käyntiin. Tuottaja Kim Keränen lähetti biisi-ideansa minulle, josta innostuin ja tein räpit taustaan. Kappale oli todella keskeneräinen, kun kävimme kahvilla ihan muissa asioissa Temen (Panama Rayo) kanssa, jolle päätin soittaa demon. Teme innostui kappaleestani siinä määrin, että halusi auttaa sävellyksen kanssa. Siinäpä sitten istuttiin ilta studiolla vääntämässä sävellystä. Biisi sai aivan uuden luonteen. Seuraavana päivänä äänittelimme räppejä uusiksi sisään, ja soitin ystäväni Leilan demottamaan laulukertosäettä. Ennenkuin edes huomasin, olin suunnitellut jo puolet musiikkivideosta. 

Kaikki tapahtui niin nopeasti. 

Pian meillä olikin jo kasapäin innokkaita sponsoreita apuna, jotka halusivat tukea meitä. Isoin kiitos kuuluu jälleen Sinikaarre - liikkeen ihanalle omistajalle Sinikalle, joka uskoo minuun niin paljon, että välillä ihan itkettää. Sinikka oli isona apuna ja tukena projektissa. Suuri kiitos kuuluu myös Hotelli Iso-syötteen johtajalle Juhalle, joka mahdollisti kuvausreissumme Iso-syötteen upeissa maisemissa. Syötteen eräpalvelut tarjosivat unohtumattoman kokemuksen, kun sain ajaa huskyvaljakkoa - kiitos! Pudasjärven Seppo Huitsi antoi meidän kuvata porotilallaan, vaikka minua se pelottikin. Oulun Tuccabaja taikoi jälleen upeat meikit, ja verkkokauppa Leeloo.fi lahjoitti parit kuvausvaatteet. Kiitos kiitos kiitos. Kiitos myös Spinella, Dark Choice Tattoo, Oulun Viihdemixeri ja kaikki muut tukijat!

Tästä on hyvä jatkaa seuraavaan projektiin!

Uusia kuvia.

Kuvailtiin uusia promo - ja mallikuvia joulukuun alussa. Meikistä ja hiuksista vastasi Tuccabajan Marjo, joka tekee todella upeita kuvaus, hää - ja arkimeikkejä! Jos siis tarvitset meikkaajaa, tiedät kenen puoleen kääntyä. Vaatteista vastasi Leeloo ja HerSecret, kynsistä Spinella ja itse kuvauksen suoritti Valokuvauspalvelu Ikuistettu. Kuvauksissa oli rento meininki ja saatiin ihan hyviä ruutuja, 

tässä olkaa hyvä!

 Kuvien vaatteet HerSecret

Kuvien vaatteet Leeloo 

 

Kiitos kaikille yhteistyöstä!

Mikä oli sinun lempikuvasi?