Kuvia Maxinesta.

Tässäpä pari kuvaa viime lauantailta Helsingistä. Paikallinen kuvaaja Alex Lezhnev kuvaili meidän tiimiä ennen keikkaamme, ja saikin varsin hienoja kuvia napattua! Tämä jengi tullaan näkemään useilla ensi vuoden keikoilla. Aika laittaa pakkaa sekaisin.

Maxinessa järjestetyssä hyväntekeväisyystapahtumassa kuvaili myös Petri Mast, joka sai meiningin keikaltamme napattua hauskasti tähän kuvaan.

Loppuun minulla on ilo kertoa, että "Itsevarma ja Kaunis" - niminen kipale starttasi radiosoittonsa! Toivottavasti kappale tuo teille hyvää mieltä ja energiaa. Digikauppoihin biisi julkaistaan ensi kuussa!

Reissua ja keikkailua.

Olipa viikonloppu! Ihan huikee reissu Helsingissä ja vieläpä hyvän asian puolesta. Minäpä vähän näpyttelen teille reissustani ja laitan muutamia kuviakin matkaan.

Perjantai starttasi kuntosalilla, johon raahauduimme Maijan kanssa kuin haudasta nousseet örkit. Olo oli niin veltto ja väsynyt, mutta onneksi kuntosali piristi mieltä ja kehoa. Kuntosalin jälkeen lähdin Jörö-Jukkaan uusimaan hiuslookia. Hierova pesutuoli meinasi jälleen nukuttaa minut, ai että se on kiva! Hiusten mallia hieman muutettiin ja väriksi valikoitui jälleen räiskyvän punainen.

Jörö-Jukasta painelin kaupungille hetkeksi shoppailemaan ja siitä kotiin pakkailemaan. Onneksi lento lähtisi vasta illalla, joten aikaa olisi. Kotona ehdin jopa hetken levähtää ennen lähtöä - vaikka eipä tuo tainnut juurikaan auttaa uneliaisuuteen ja nukahdin lentokoneeseen. Perille päästyäni olin aivan rättipoikki. Hyppäsin taxiin, ja suuntasin Pinup-emo Sini Tarkkisen luokse. Uni maistui.

Lauantaina heräsin väsyneenä tiedostaen että päivä olisi pitkä! Lähdimme Sinin kanssa kohti Maxinea, jossa illalla olisi suuri hyväntekeväisyystapahtuma, jonka tuotto menisi syömishäiriöklinikan toimintaan. Kunnia olla mukana tälläisessä!

Paikka kuhisi Pinup-neitoja, ja tunnelma oli aamusta alkaen lämmin. Myöhemmin paikalle saapui myös Miss Helsinki kilpailun finalistit, joiden läsnäololla haluttiin tukea ajatusta siitä, että olet mikä olet, niin olet mahtava! Ei se katso kokoa tai ulkonäköä. Olet kaunis juuri tuollaisena.

Keikkakokoonpanoni Rela ja Neea saapuivat paikalle ennen kahtatoista, ja kahdentoista jälkeen meillä alkoikin jo kuvaukset paikallisen kuvaajan kanssa. Se oli todella hauskaa! Toivottavasti kuvat onnistuivat. Kuvausten jälkeen lähdimme syömään ja odottelimme tapahtuman alkua valmistautuen esiintymiseen. Rela availi ääntään mm. juoden inkiväärivettä, hyi! Me Neean kanssa keskityimme inkivääriveden sijaan skumppaan.

Paikalle alkoi valumaan ihmisiä ja joukosta pystyi bongaamaan julkisuudestakin tuttuja hahmoja. Myös stylistini Tapio Niemelä oli saapunut paikalle.

Paineet kasvoivat, sillä tämä olisi ensimmäinen keikkamme yhdessä! Ei hitto! Intro soi, nyt olisi mentävä! Juoksimme Neean kanssa lavalle ja otimme paikan haltuun. Se oli huikeaa! Viimeisenä kipaleena vedettiin uusi kappale "Itsevarma ja kaunis", joka räjäytti koko paikan! Meininki oli ihan järjetöntä!! Keikan jälkeen keräsimme kehuja niin yleisöltä, Pinupeilta kuin Miss Helsinki-finalisteiltakin. Fiilis oli upea. Myös syömishäiriöklinikan edustaja kehui meitä kovasti - se lämmitti mieltä.

Eräs Pinup-neito kysyi, kauanko olemme tehneet yhdessä musiikkia? Ilme oli ihan näkemisen arvoinen, kun tyynesti totesin tuon olleen ensimmäinen kerta. 

 

Tein hieman kertosäkeiden sovitusmuutoksia settejemme välissä ja Rela otti ne hyvin vastaan. Emme olleet ehtineet treenaamaan yhtään yhdessä, joten en tiennyt miten Rela kertsit vetää - siksi muutokset saatiin tehtyä vasta nyt. Onneksi kyseessä on taitava laulaja, joka osaa hommansa, eikä säikähtänyt tilannetta.

Pian oli aika juosta takaisin lavalle! Settiin saatiin nyt huomattavasti isompi energialataus ja kertosäkeiden sovitusmuutokset tekivät setistä timanttisen! Ihmiset tanssivat, taputtivat ja hurrasivat. Viimeinen biisi räjäytti jälleen potin ja saimme aikaiseksi kunnon megabileet!! Fiilis oli upea!

Kiitos Sini Tarkkinen ja Maria Hekkonen! Oli kunnia olla mukana. Hieno kokemus. Meidän jengi tukee täysillä tätä ajatusmaailmaa ja on aina mukana kun tarvitaan! <3

Seuraavana päivänä heräiltiin Relan kanssa aikaisin ja suunnattiin studiolle äänittelemään pari kertosäettä. Toinen kertosäe ei ollut edes idean tasolla valmis, vaan se työstettiin alusta loppuun studiolla. Fiksut päät yhteen, ja se oli siinä. Rela on niin kone, hän sai ideani heti toimimaan käytännössä. Hitto että tuli hyvää matskua! Innolla odotan, että biisit saadaan valmiiksi ja keikoille. Ensi vuonna räjäytetään useampikin mesta ;)

Studion jälkeen Rela lähti Keravalle tuomaroimaan karaokekisoja, ja minä päädyin jälleen shoppailemaan. Matkaan tarttui neuletakki, leggarit ja kissoille tuliaishiiriä. Shoppailutuokioon yhtyi Neea, jonka kanssa kävimme myös syömässä kiinalaisessa. Lopulta lähdimme Neean luokse kahvittelemaan ja juoruilemaan. 

Neean ihastuttava pieni tytär Joanna on ehkä söpöin lapsi ikinä. Pikkuneiti oli kasvanut hirveästi viime näkemästä, tytsy vei taas sydämeni. Juoruilimme, mussutimme herkkuja, katsoimme telkkaria ja pelailimme illan. Sitten oli aika lähteä vanhempien luokse nukkumaan. Kyllä tuli uni. Seuraavana aamuna vietin aikaa isäni kanssa, joka puolen päivän aikaan heitti minut lentokentälle.

Oulussa vastassa oli hyvä ystäväni Jenni. Ajelimme suorinta tietä juoruilemaan Maijalle, josta lähdimmekin hetken mielijohteesta leipomaan luokseni mutakakkua! Siitä tuli todella hyvää! Mutakakun jälkeen vuorossa oli pitkä lenkki. Illalla kissat käpertyivät kaikki viereeni nukkumaan, ihana olla kotona.

Kiitos upeasta viikonlopusta Sini, Rela ja Neea!

Paluu menneisyyteen.

Kuuntelin eilen muutamia vanhoja kappaleitani. Se on aina melko outoa. Jännää palata takaisin siihen hetkeen, jona kappaleen on tehnyt. Kaikki ne tunteet palaavat mieleen. Voi tavallaan kokea tilanteen uudestaan. Menneisyydestäni tosin löytyy paljon kappaleita, joiden tunnetiloihin en halua palata. On paljon luurankoja kaapissa, joita en halua päästää valloilleen. Haavat ovat jo arpeutuneet, miksi repiä niitä auki enää?

Elämä ei aina ole niin yksinkertaista. Tapahtuu asioita, joita ei haluaisi tapahtuvan. Elämässä ainoa selkeä päämäärä on jatkaa kaikesta huolimatta. Aurinko paistaa vielä risukasaankin. Asiat pitää vain hyväksyä, ja niiden kanssa pitää oppia elämään. Se on selvää. Luovuttaminen ei kuulu kenenkään suunnitelmiin. Ehkä vielä joskus kerron, mitä kaikkea olen itse käynyt läpi - silti seison tässä vahvana. Halusin vain sanoa, että kaikesta selviää. Ikinä ei saa luovuttaa.

"Tulin vaan muistuttaa, 

että huominen on meistä kii."

  

Perjantaina lennän Helsinkiin, jossa keikkailemme lauantaina ravintola Maxinessa. Kokoonpanossani on uskomaton laulaja Rela, sekä nuoruusaikojeni tuplaaja Neea (neQ).

Neea ja minä vuonna 2009.

Neea palaa keikkalavoille neljän vuoden tauon jälkeen, jännää. Keikkailimme yhdessä aikoinaan kolmisen vuotta, enkä usko esiintymistaidon kadonneen Neealta mihinkään. Emme tosin ole ennen vetäneet keikkaa tällä porukalla, mutta en usko siinä olevan ongelmaa. Molemmat jäävät vakituiseen keikkaporukkaani, ja heitä nähdään ensi vuonna keikkalavoilla kanssani. Minulle on ehdottoman tärkeää, että ympärilläni on luotettavia ihmisiä, jotka ovat äärimmäisen hyviä tyyppejä!

Lauantain keikalla on luvassa myös vähän spessua, kun julkaisemme uuden kappaleeni! Sunnuntaina taasen olisi tarkoitus äänitellä uutta matskua, ja maanantaina palaankin jo kotiin kissojen luokse.

Flunssapöpö ja kuulumisia.

Ilkikurinen flunssapöpö on vaivannut minua jo viikon verran. Ensin se alkoi keskiviikon ja torstain välisenä yönä voimakkaalla kurkkukivulla, joka pisti miettimään pystynkö esiintyä perjantain keikalla. Säästelin ääntäni sinnikkäästi, vaikka olinkin juuri kyseiset päivät Buusterissa vastaavana ja minun olisi pitänyt myös itse myydä tuotteita. Tuotteiden myynti jäi vähemmälle ja keskityin vain tsemppaamaan työntekijöitä. Perjantaina kurkku tuntui paremmalta ja olin iloinen - pystyisin esiintyä.

Siilossa otettiin muutamia yhteiskuvia.

Tiedostin keikkapaikan olevan kylmä ja kolea siilo, joten pukeuduin sen mukaisesti. Soundcheckissä ei ilmennyt ongelmia ja odotimme hyvillämme illan keikkaa. Settimme olisi todella lyhyt, joten äänen pitäisi kestää. Illan todellinen tähtihän olisi Mikael Gabriel, minä vain lämmittelisin yleisöä. Annettakoon tässä vaiheessa pisteet myös äänentoistomiehille, jotka olivat todella mukavia ja asiansa osaavia nuoria miehiä!

Keikkamme starttasi lasten rap-kappaleella, jonka he vetivät todella hyvin! Sain olla taas niin ylpeä. Vedimme sen perään neljä biisiämme, joista herkin kipale sai suurimmat suosionosoitukset. Heh, tällä lämppäyskeikalla olisi siis pitänyt olla kaikki herkkiä rakkauslauluja. Onneksi yleisössä oli myös niitä, jotka osasivat kaikki biisimme ulkoa ja heiluivat fiiliksissä mukana. Se tuntuu aina kivalta!

Esitys päättyi ja kiitin yleisöä. Astuin lavalta pois. Sillä sekunnilla tuntui, että pyörryn. Tuntui, että sydän pysähtyisi. Jäin nojailemaan lavan viereen. Halusin vain olla ja hengittää rauhassa. Fiilis oli kamala. Hetken oltuani, lähdin kävelemään miesystäväni luokse. Ääntä ei enää lähtenyt. Keikka otti aika koville - ei pitäisi kipeänä niin riehua. Loppuilta menikin hiljaa rentoutuen.

Flunssa se vain paheni. Seuraavat pari päivää meni lähes ilman ääntä. Sitten nousi kuume. Kammottava kurkkukipu vaihtui pian erittäin rajuun nuhaan ja yskään. Tällä hetkellä ongelmana on inhoittava nuha, jonka takia olen totaalisen tukossa. Yritän jo huomenna päästä töihin, ja toivonkin ettei flunssa vaivaisi liiaksi työpaikalla. Noh, eiköhän tämä tästä pian rauhoitu! Nyt vaan lepoa ja kuumaa juomaa.

Nyt suuriin ilouutisiin, eli ostin tällä viikolla viimein älypuhelimen!!! Olin vannoutunut vanhan nokialaisen käyttäjä, mutta kyllähän tuo Lumia 920 mahdollistaa paljon kaikenlaista oleellista. Olen tyytyväinen ostokseeni, vaikka en olekaan vielä kovin näppärä käyttämään sitä. Samalla shoppailureissulla löytyi myös ihana villapaita, uudet jumppakengät ja upea kaulakoru Glitteristä!

Kuva: Tero Ojala

Kerrottakoon vielä vähän surullisempiakin asioita, eli kissani Fasu sai toissailtana taas epilepsiakohtauksen... Kohtaus oli tavallista pidempi ja rajumpi. Pidin pikkuisen päätä ja juttelin rauhoittavasti. Se oli kamalaa. Loppuillan Pömppä piti huolta väsyneestä kissapojasta. Täytynee tiedustella lääkevaihtoehdoista - aiemmista kun ilmeisemmin tuli Fasulle ikäviä sivuoireita. En halua kissan kärsivän millään tapaa. Toivottavasti kohtaus ei tulisi taas vähään aikaan.

Lopulta vielä iloisempiin keikkauutisiin! Matkustan parin viikon päästä Helsinkiin, jossa esiinnyn 23.11.2013 hyväntekeväisyystapahtumassa Maxinessa. Tapahtumasta lisää Facebookissa! Lauantaina 30.11.2013 esiinnymme Oulussa ikärajattomalla päiväkeikalla Kaukovainiolla.

Kysymys:

Haluaisitko sinä tavata Sanan Helsingissä 23.11.2013?