Kuvauksia.

Apua, tasan viikko aikaa ja elämäni ensimmäinen oikea musiikkivideo on lähes paketissa! Miten jännittävää. Odotan projektia innolla! Siinä on mukana niin paljon upeita ihmisiä, ystäviäni ja uusia tuttavuuksia. Jaiks, miten siistiä!

Haluan tottakai näyttää videossa hyvältä, joten täytynee varata kampaaja-aika. Kynsiajan varasin jo Helsinkiläisestä Kynsistudio Saosta, sillä oma taitava kynsiteknikkoni oli buukattu pitkälle ajalle täyteen. Jotenkin tämä levyprojekti häiritsee ajantajuntaani, enkä ole oikein tajunnut huolehtia muita juoksevia asioita aiemmin. Onneksi levy alkaa olemaan loppusuoralla.

Kynsien ja hiuksien lisäksi haluan kehoni nesteet kuriin, niimpä jääkaappini on buukattu täyteen Nutrilettin ateriankorvikkeita ja rahkaa. Ensi viikko mennään kokonaan niiden voimin! Kumpa ehtisin myös pari kertaa käydä EasyFitissä treenaamassa. EasyFitissä on myös infrapunasauna, jonka sanotaan "sulattavan läskiä"! Sitä on pakko päästä kokeilemaan. Pitäisi myös luultavammin varata aika suihkurusketukseen, sillä kalpea lumikkimainen ihoni ei ole kovin kesäinen... Ainakin tuleviin promokuviin asialle täytyy tehdä jotain, jos ei nyt jo aiemmin. On se vaan hankalaa olla nainen.

Uudet promokuvani tosiaan otetaan heinäkuun puolen välin jälkeen! Otamme studio - ja ulkokuvat, ja uskon, että kuvista tulee todella upeat! Kuvissa on avustajina paljon upeita malleja! En malta odottaa.

Päiväreissu Raahessa.

   Eilen oltiin keikalla Raahessa. Jengiimme kuului lisäkseni DJP1 eli Pessi, kuvaajana toiminut Pätsi, manageri Jarkko ja kaverini Joni. Pääsimme lähtemään hieman myöhässä, mutta ehdimme silti juuri soundcheckiksi perille. Kävipä tuuri. Jarkko ehti jo vitsailla matkalla, että koska olen nainen, on meillä luonnostaan tietty myöhästymisprosentti. Heh heh. Paikalla laitoimme omat mikkimme ja tsekkasimme, kaikki oli hyvin. Oli puhetta, että käydään ostamassa ennen keikkaa mikkeihin varapatterit.

Menimme backstagelle, jossa oli mm. cashewpähkinöitä, hedelmiä, kahvia, energiajuomaa ja vettä. Pöydällä oli myös Hotelli Raahenhovin Ravintola Hovinarrin ruokalista ja ohjeet ravintolan löytämiseen. Päätimme, että istumme hetken ja lähdemme syömään. Lähdimme kohti ravintolaa, joka oli noin puolen kilometrin päässä. Ruokalista olikin eri, kuin mikä backstagella oli - olin harmissani, sillä olin ihastunut lohiannokseen jota ei uudella listalla ollut. Kysyin, olisiko mahdollista saada special-annos, kun listalla ei mieleistä ollut. Se onnistui. Pätsikin tilasi annoksensa tuplapihvillä. Vaativat asiakkaat. Pätsin pihvit aiheuttivat hilpeyttä.

Ruokien saapuminen tuntui kestävän ikuisuuden, vaikka ravintolassa ei ollut lisäksemme muita. Katselimme huolestuneena kelloa, ettemme missaisi keikkaamme. Olisi mukava sulatella ruokiakin hieman. Lopulta osa annoksistamme tuli, ja epäkohteliaasti kävimme kimppuun. Osa tuli hetken kuluttua, ja kaikki saivat syödäkseen. Ruoka oli ihan hyvää, mutta hinta-laatusuhde ei mielestäni ollut kohdillaan. Onneksi ruoat eivät menneet meidän pussista.

Ruokailun jälkeen palasimme bäkkärille, vaikka ulkonakin oli upea ilma. Tuuli oli silti niin kova, ettemme voineet laittaa keikkaständejä lavalle. Harmi. Kenkäni olivat hiertäneet jalkani rikki, joten teippailin niitä parhaani mukaan, etteivät kipeät jalat estä liikkumista lavalla. Hieman ennen kahdeksaa valuimme keikkapaikalle, jossa sää näytti huonontuneen - pian sataisi vettä. Ihmiset olivat kaikonneet, ja lavalla esiintyi rauhallista balladia soittava bändi. Musiikki oli upeaa, mutta unettavaa. Esiintymisjärjestys herätti meissä kysymyksiä.


Pian hyppäsimme lavalle. Olimme tosiaan Pessin kanssa kaksin, sillä Marika oli sairastunut alkuviikosta, eikä pystynyt esiintymään. Pessi ei ollutkaan nyt DJ:nä, vaan laulajana ja tuplaajana. Biisejen välissä hän juoksi laittamaan seuraavaa biisiä. Hahah.

 
Keikalla sattui ja tapahtui jos jonkinlaisi kommelluksia. Mainittakoon ensimmäisenä, että laitoimme settilistan taakse DJ-pöydälle Pessin tietokoneen viereen. Niimpä minä en edessä tiennyt, mitä seuraavaksi oli tulossa. Kirosin asiaa ennen jokaista biisiä, mutta mieleeni ei tullut, että settilistan voisi hakea eteen :) Myös Pessi oli pyöritellyt samaa asiaa päässään, mutta ei tajunnut tuoda listaa eteen. Tämä nauratti meitä suuresti keikan jälkeen. Ei sitä siinä vain niin ajatellut!

Toinen suhteellisen paha moka paljastui, kun mikistäni loppui patterit... Voi perkele, unohdettiin käydä ostamassa pattereita! Ei se menoa haitannut, uusi mikki käyttöön ja menoksi. Ehdimme juuri heittää läppää mikistäni, kun Pessiltäkin loppui patterit. Biisi oli kesken, joten aloin laulamaan kertosäettä. Pessi tuli heilumaan ilman mikkiä, ja nappasi lopulta mikkini, jotta saatiin biisi edes jotenkin kunnialla loppuun. Loppukeikan Pessillä oli langallinen mikki. Heh, voi mitä tunarointia.

Vedettiin keikka vaikeuksien kautta voittoon hyvällä energialla, eikä annettu mokien haitata. Välispiikit naurattivat yleisöä, jolle heitin myös yhden singleni. Keikan jälkeen jaoin useita nimmareita ja otimme yhteiskuvia. Sitten olikin aika lähteä kotiin. Reissusta jäi ennakko-odotuksista huolimatta hyvä maku suuhun. Tapahtuma oli hyvin järjestetty ja huomioitu esiintyjien toiveet! Pisteet järjestäjille!


Kuvat: Petteri Pätsi

Blogikilpailu (2)

Voit osallistua kilpailuun huolimatta siitä, onko sinulla blogspot - tunnuksia! Vastaukset suoritetaan facebookin Sana - sivun kautta, johon pääset täältä! Klikkaa oikealta "viesti" (kts. kuva) ja lähetä viestinä oikea vastausvaihtoehto ja perustelusi, miksi juuri sinä ansaitset tämän upean palkinnon! Vastaa vain tässä muodossa; esim. A - koska olen täydellinen. Parhaimmat perustelut saavat vastaukseksi sydämen - älä vastaa tähän mitään!

Parhaimpien perustelujen ja kysymykseen oikein vastanneiden kesken arvotaan Me Wen upea, laadukas ja trendikäs pipo, jota höystää Sanan kappaleen nimi "Täydellinen". Pipot tulevat myyntiin kesän aikana Me Wen verkkokauppaan. Voit osallistua kilpailuun, olitpa sinä sitten täydellinen nainen, täydellinen poikaystävä tai täydellinen katastrofi!

Vastaa kysymykseen oikein ja perustele, miksi juuri sinä ansaitset voiton! Voit olla ensimmäinen onnellinen Täydellinen - pipon omistaja!

Montako kissaa Sanalla on?
A. 2
B. 3
C. 4
D. Ei yhtään

+ Perustele, miksi juuri sinä?

Kilpailu päättyy su 30.6.2013 klo 20.00! 

Lue ohjeet huolellisesti ja toimi niiden mukaisesti. Virheelliset vastaukset hylätään, höh!

Me Wen verkkokauppaan tästä!

*****

KILPAILU ON PÄÄTTYNYT!

Onnea Venni K!

Mietintämyssy.

Sitä ei voi taas kuin istua ja ihmetellä mihin maailma on menossa. Tänään teini-ikäiset puhuivat facebookissa julkisesti siitä, kuinka joku oli ottanut sukukalleudestaan kuvan ja lähettänyt sen eteenpäin. Kuva oli sitten ilmeisesti päätynyt jakoon laajemmin. Kävin heittämässä wikipedian linkin lapsipornografiasta kommenttikenttään. Keskustelu hiljeni, tai se poistettiin. En ole ihan varma, mutta ainakaan se ei jatkunut. Olen hieman järkyttynyt tapahtuneesta. Lapsiraasut.

Toinen asia mitä olen pitkään pyöritellyt päässäni on teiniraskaudet. Viime aikoina useampi nuori facebook-kaverini (kuuntelijani) on pamahtanut paksuksi. Ikää likoilla ei ole 15 vuotta enempää. Se on jokaisen henkilökohtainen valinta, jota en halua tuomita, mutta ihmettelen asiaa silti. 15-vuotias on itsekin vielä lapsi. Ei lapsi voi tehdä lapsia... Kyllähän sitä sanotaan, että ihminen kasvaa vanhemmuuden myötä, mutta typerää uhrata oma nuoruutensa. Kyllä niitä lapsia ehtii tehdä sitten vanhempanakin, kun on koulut käyty, on vakituinen työ ja oma koti. Elämän pitää mielestäni olla tasapainossa ennenkuin tuomme maailmaan uuden ihmisen. Kannatanko sitten aborttia? No en, vaan ehkäisyä!

Harva se päivä näkee lapsia ja nuoria, joilla ei ole minkäänlaisia käytöstapoja tai kunnioitusta aikuisiin ihmisiin. Kun minä olin pieni, kunnioitettiin automaattisesti kaikkia vanhempia ihmisiä. Nykyään kunnioitetaan vain omia vanhempiaan - jos edes niitä. Se on surullista. Muotiin on tullut ns. vapaakasvatus, eikä kuria juurikaan pidetä. Jos opettaja koulussa puuttuu nuorten käytökseen ottamalla oppilaasta kiinni, se on soronoo ja hyvästit työlle. Järkyttävää. Meidän nuoruudessa kuria piti vanhempien lisäksi myös opettajat. Kyllähän se silloin tuntui inhoittavalta, mutta nyt olen kiitoksen velkaa jokaiselle. Toivon, että jokainen meistä kunnioittaisi vanhempia ihmisiä, ja panostaisi omiin käytöstapoihinsa. Ole itse se muutos. Jokainen meistä haluaa kuitenkin kasvaa tasapainoiseksi ihmiseksi, joten tekojaan kannattaa miettiä jo pienestä pitäen.

Jos toisessa kädessä on paskaa ja toisessa kultaa, kumman valitset?

Edelleenkin päätäni vaivaa myös ihmiset, joilla on pakollinen tarve puuttua toisten elämään - tuntematta ihmistä tai tietämättä tästä mitään muuta kuin sen, mitä ihmiset puhuvat. Aika ala-arvoista käytöstä mielestäni. En itse ainakaan uhraisi aikaani siihen, että manaan tuntemattomien ihmisten tekemisiä. Luulisi, että kaikilla olisi tarpeeksi työtä siinä, että keskittyy omaan elämäänsä ja omiin ongelmiinsa. Harvoin tälläiset ihmiset myöskään välittävät positiivista ilmapiiriä ympärilleen, vaan yleensä asenne on negatiivinen. On siis etukäteen päätetty, että kaikki on paskaa. Kuka haluaa elää näin? Valitettavaa on se, että näitä ihmisiä löytyy elämän joka osa-alueelta, koulusta työpaikoille asti. Onneksi jokainen voi itse valita, uhraako kaiken sen positiivisen energian negatiivisuuteen.

Tälläkin hetkellä minä uhraan energiaani tälläiseen. Se on väärin, mutta haluan herättää ihmisissä ajatuksia. Haluaisin, että jokainen tarkkailisi omaa toimintaansa ja panostaisi käytökseensä. Jokainen voisi keskittää energiansa positiivisiin asioihin, ja näin kannustaa muitakin samaan. Verrataampa tätä ajattelutapaa lauseeseen; Jos toisessa kädessä on paskaa ja toisessa kultaa, kumman valitset? Nyt ehkä tajuat pointin.

Juhannus.

Juhannus oli ja meni Jukan kanssa grillatessa ja löhötessä. Kai sitä on jo niin vanha ja tylsä, ettei jaksa enää nuo juhlimiset niin kiinnostaa. Ja voi että sitä juopottelun kalorimäärää... Ei kiva! Niimpä me vaan grillailtiin, juteltiin, katsottiin leffoja ja nautittiin pienen perheemme (neljän kissan) seurasta. Välillä on ihana ottaa vaan rennosti!

Eilen tosiaan vietettiin Juhannusta grillauksen merkeissä. Grilliin päätyi kanafileitä kera herkkusienien, uusien perunoiden, paprikan ja punasipulin. Lisukkeena oli fetasalaattia. Kyllä kelpasi. Ongelmilta tosin ei vältytty tälläkään kertaa, vaan unohdimme ostaa sytytysnesteen. Yritimme sytyttää hiiligrilliä sanomalehtien voimin, mutta eipä se ottanut onnistuakseen. Lähdin metsästämään sytytysnesteen jäämiä kotoa ja verkkokellarista - tuloksetta. Onneksi lopulta taloyhtiön varastosta löytyi puita ja sytytysneste. Jes, grillaus pelastettu! Grillihetki oli hyvää opettelua ensi sunnuntain Grillimaisteri - kisaa varten, hahah!

Tulimme kotiin syömään kehnon ilman takia. Jukka laski grillihiilet hetkeksi kädestään, jotta sai vietyä ruoat keittiöön. Fasu ehti hiilipussille, mutta Jukka sai sen onneksi häädettyä ennenkuin pahaa vahinkoa pääsi tapahtumaan. Pojan naama tosin oli jo hiilen peitossa, ja Fasu pääsikin naamapesulle suorinta tietä. Onneksi rääpäle ei ehtinyt kokonaan hypätä hiilipussiin sotkemaan itseään, kuten silloin, kun se pienenä hyppäsi hernekeittokattilaan. 

Ilta vierähti leffoja katsellen, ja pakko kertoa teillekin, että Vuonna 85 on ehkä surkeimpia elokuvia aikoihin. En suosittele. Sen sijaan Warm Bodies oli positiivinen yllätys, jonka katsoisi mielellään uudestaan koska vain! Kannattaa ehdottomasti katsella kyseinen pätkä.

Meidän Juhannus ei ollutkaan niin perinteinen Juhannus, mutta eipä se haittaa. Nyt on akut ladattu tulevaa varten! Keskiviikkona keikkaillaan Raahessa ja sunnuntaina grillaillaan Oulun kauppatorilla! Tulkaa moikkaamaan!

En aio jarruttaa.

Jee, vihdoin ja viimein sain julkaistua uuden biisin, ja vielä videon kera! Nopealla aikataululla ja nollabudjetilla tehty musiikkivideo on kerännyt paljon kehuja! Itse kutsuisin videota enemmänkin promovideoksi, sillä videossa ei ole musiikkivideon kaipaamaa juonellista kerrontaa. Eikä ollut tarkoituskaan.

Videon tarkoitus on luoda positiivista ilmapiiriä ja välittää hyvää mieltä, energiaa ja iloa kaikille. Haluan painottaa unelmiin uskomista, oman tiensä kulkemista ja itsevarmuutta. Ilman näitä asioita minäkään en olisi ikinä päässyt tänne asti, missä olen nyt. Teidän täytyy muistaa, että minäkin olen ihan normaali tyttö. Kuka vaan voi saavuttaa unelmansa, kun uskoo siihen ja on valmis tekemään töitä sen eteen. Minulla on vielä pitkä matka edessäni, mutta voin kertoa saavuttaneeni kaiken sen, mitä halusin. Elän unelmaani.

Kyseessä on tosiaan ensimmäinen videoni, joten olen ihan extra-iloinen sen valmistumisesta! Kyllähän me pienenä siskoni Kiiran kanssa teimme kaksikin musiikkivideota huonoja taskukameroita käyttäen, ja huonosti editoiden alkeellisella elokuvatyökalulla, heh. Muistan, kuinka viiletin pitkin Espoon Leppävaaraa yli-isoissa housuissani pokan pettäen lähes joka otolla. Muistan, kuinka ihmiset katsoivat, ja kuinka kuuntelin kappaletta jättimäisistä kuulokkeistani samalla kun räppäsin sitä videolle. Otimme "cooleja" autokohtauksia Kiiran ikivanhaa autoa käyttäen. Heh, hauskoja muistoja. Maasta se pienikin ponnistaa.

Kun julkaisin videon tänään facebookissani, ilahduin siitä kuinka monet nuoruuden ystäväni pistivät kommentteja. Erityisesti ilahdutti kommentti siitä, kuinka minusta ollaan ylpeitä. Nämä entiset ystäväni näkivät urani alkuvaiheen hyvinkin läheltä, joten oli mahtavaa saada heiltä palautetta. Se todella kosketti minua. Toivon, että joku päivä tapaisin näitäkin ystäviä ja vaihdettaisiin vuosien kuulumiset. Olisi upeaa saada niinkin hienoja ihmisiä takaisin elämääni. Harmi, kun aikoinaan muuton myötä niin monet ystävistäni jäivät. En voisi väittää, ettenkö olisi monesti ajatellut heitä ja yhteisiä kommelluksia. Toivon, että mahdollisimman moni heistä kuulisi levyni, sillä yksi kappale on kirjoitettu juurikin heitä miettien.

Videon pääset katsomaan tästä!

Dieettiä.

Tämäkin oli ennen tiukka.

Rankka keikkaputki ja levyn äänitykset ovat nyt onneksi takana. Ei siinä muuten mitään, mutta reissaaminen ja epäsäännöllinen rytmi yhdistettynä vähäiseen liikuntaan on tuonut minulle 2kg painoa takaisin. Ei hyvä. Tottakai lomalla saa, ja pitääkin, nauttia ilman stressiä, mutta nyt on lomat lomailtu ja aika ottaa itseään niskasta kiinni. Niimpä tänään alkoi kuvausdieetti, jonka olisi määrä kestää kolme viikkoa. (Huomautus lapsille ja nuorille, että teidän ei todellakaan tarvitse, eikä pidä laihduttaa. Olette ihania juuri tuollaisina kun olette. Koko elämä aikaa! Pus!)

Olen ideoinut dieettiäni jo etukäteen, mutta en halua olla turhan ehdoton, joten menen fiiliksen mukaan. Ideana on syödä suhteellisen paljon proteiinia ja liikkua normaalia enemmän. Yritän aloittaa taas salilla käymisen, kun selkäni tuntuu jo huomattavasti paremmalta. Mietin myös, pitäisikö minun ottaa joku personal trainer-paketti, vai jatkaa edelleenkin omana trainerinani. Oma tahti on siinä mielessä parempi, ettei se aiheuta turhaa stressiä, joka on kohtaloksi painonpudotukselle. Toisaaltaan, olen alkanut miettimään tiettyjen kohtien muokkaamista, jolloin saattaisin tarvita ulkopuolista apua projektiin. No sen näkee. Jospa nyt vaan hoitaa tämän dieetin alta, ja katsoo tilannetta sitten uusin silmin!

Minulla on tosiaan ensi kuun alussa promo - ja musiikkivideokuvaukset, joissa haluaisin olla hieman enemmän läjässä nykyiseen olomuotooni nähden. Viihdyn kyllä kehossani, ja olen saanut itsevarmuutta hurjasti viime aikoina. Tänä kesänä jopa pidin ensimmäistä kertaa shortseja julkisesti, sitten lapsuusaikojen - se tuntuu hyvältä. Itsevarmuus ei johdu pelkästään laihtumisesta, vaan lähinnä ajatusmaailman muuttumisesta ja avartumisesta. Meistä jokainen saa olla mitä on, kunhan viihtyy kehossaan ja voi hyvin. Minä voin hyvin, joten näytän hyvältä - oli minulla sitten shortsit tai ei. Kaikki lähtee korvien välistä. Tätä ajatusmaailmaa haluan, ja aionkin viedä eteenpäin.

Kuva: Joonas Karjalainen

Tänään kuvattiin tulevaan promovideoon viimeiset pätkät, jes! Sen olisi määrä valmistua viikon sisällä. Siistiä. Ensimmäinen videoni... Odotan sitä innolla. Kolmen viikon päästä kuvaamme tosiaan myös ihan kunnon musiikkivideon Helsingissä. Jännittävää. Unelmistani on alkanut tulemaan totta - hiljaa hyvä tulee. Kokemus tuo varmuutta tekemiseen, enkä oikeastaan aiemmin olisi ollut edes henkisesti valmis mihinkään isompaan. Nyt koen olevani valmis.

Levy valmistuu.

Single valmistui keväällä.

JOU! Sain levyltä maistiaisia, ja pakko sanoa että kuulostaa ihan huippuhyvältä! Hyvä meidän joukkue! Olen niin fiiliksissä. Kumpa levy tulisi jo, ei malta odottaa enää! Voin kertoa, että odotuksenne palkitaan. Joku teistä on voinut odottaa seitsemän vuotta, ja toinen teistä vuoden. Oli miten oli, niin nyt se levy todella tulee!

Olen kirjoittanut biisit suurella sydämellä, kokemuksella ja uskosta parempaan. Haluan auttaa teitä kappaleilla, ja nyt minulla on vahva ajatus siitä, että onnistuin. Aloimme työstämään levyä viime vuoden lopulla, jolloin kirjoitin juurikin sen kappaleen, jonka tänään sain kuultavaksi. Niin pitkä ja raskas työ palkitaan viimein! Levyni on kattava paketti nuoren naisen elämästä iloineen ja suruineen
- sen enempää en halua teille vielä paljastaa.

Fiilikseni ovat hieman ristiriitaiset. Olen iloinen, että projekti on loppusuoralla, mutta samalla minulla on todella haikea fiilis. Mieleeni tulee kokoajan uusia ideoita, jotka haluaisin laittaa kaikki levylle - se ei vaan ole mahdollista. Saa nähdä meneekö levyn biisilistasta kappaleita vaihtoon vielä loppumetreillä, minä kun tunnetusti olen hyvin itsekriittinen ja spontaani. Hehe.

Julkaisen kesällä netissä useammankin kappaleen. Viikon tai parin sisällä youtubeen ilmestyy "En Aio Jarruttaa" - niminen kipale videon kera. Parin viikon sisällä kuvaamme myös levyn ensimmäiseen sinkkulohkaisuun musiikkivideon Helsingissä, jonka olisi määrä valmistua heinäkuun lopulla. Myös synkempi kappale julkaistaan kesän aikana netissä. Kuuntelijoita hemmotellaan nyt oikein kunnolla pienehkön hiljaiselon jälkeen! Levy vaan valitettavasti on vienyt kaiken ajan ja energian, eikä mitään ylimääräisiä projekteja ole juurikaan voinut tehdä. Kiitos ymmärryksestänne!

Olen maailman onnellisin, kun saan toteuttaa unelmaani. Saan tehdä sitä, mistä olen haaveillut pienestä pitäen.

Jarea lainatakseni:

Kiitollinen, siunattu, onnellinen
Matkannut tänne ohi ongelmien
Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken
Mitä ikinä uskalsin toivoa mä sain sen.

Koska ihmisestä on tullut niin paha?

Olen miettinyt pitkään miten ihmeellisiä ja erilaisia ihmisiä maailmassa on. Hyviä, luotettavia ihmisiä on enää harvassa, ja niitä pahantahtoisia pirulaisia joka nurkassa. Itse luokittelisin itseni hyväksi ihmiseksi, enkä voi ymmärtää näiden pahisten ajattelutapaa, vaikka haluaisin. Haluaisin tietää, mikä ajaa ihmisen pettämään toisen, puhumaan pahaa tai kilpailemaan toisen kanssa. Mikä ajaa ihmisen niin pohjalle, että voimme arvostella toista ja tuomita ihmisen tuntematta? Onko ihmisen omat asiat niin huonosti, että täytyy pyrkiä pilaamaan toisenkin elämä negatiivisella virtauksella? Onko ihmisen itseluottamus niin kehno, että täytyy yrittää painaa toinenkin alas?

Tälläiset ihmiset rämpivät paskasuossa, johon sinun ei kannata upottaa edes pikkuvarvastasi.

Miten kukaan ihminen edes kehtaa heittäytyä kaksinaamaiseksi? Eikö pelko kiinnijäämisestä hidasta vauhtia? Miten voimme puukottaa ihmistä samalla selkään, kun esitämme hänelle parasta ystävää? Miksi ihmeessä me sitten esitämme hänen ystäväänsä, jos hän oikeasti on niin paska tyyppi, kuin hänestä muille puhumme? Miksemme sitten jätä tyyppiä vain omaan arvoonsa? Tai miksi me puhumme sellaista, jos hän ei oikeasti olekaan niin paska tyyppi. Miksi me mustamaalaamme häntä? Ketä se hyödyttää? Ei ketään. Miksi ihmiset ovat kaksinaamaisia, kun siitä ei edes hyödy mitään? Siinä voi vain menettää - ja paljon.

Samaan kastiin kuuluu ylipäätään paskan puhuminen. Miksi harrastamme sitä? Miksi keksimme toisista perättömiä asioita, ja laitamme ne juoruina eteenpäin? Miksi paisuttelemme toisten sanomisia ja esitämme itse viattomia uhreja? Miten meillä on niin hyvä mielikuvitus, että edes keksimme toisista sellaisia asioita? Entä ketä se taaskaan hyödyttää, jos paisuttelemme juorut matkaan? Emme me ainakaan itse siitä mitään hyödy - päinvastoin, omatunto kolkuttaa ja menetämme yöunet. Ellemme sitten ole läpeensä niin pahoja, ettemme edes välitä. Säälin tälläisiä ihmisiä. Säälin todella.

Miksi me petämme jatkuvasti ystävämme? Jos emme petä lupauksia, petämme luottamuksen niin, ettei ystävämme edes tiedä siitä. Kerromme liian usein kaverin henkilökohtaisia asioita eteenpäin toiselle kaverille, jolle nämä asiat eivät millään tapaa kuulu. Kerromme ihmissuhteista ja perhe-elämästä, osoitamme tällä huolta toisesta, mutta samalla teemme väärin. Pintaa voisimme raapaista, mutta miksi kertoa kaikki luottamuksella kuultu yksityiskohtaisesti ja kenties vielä paisutellen eteenpäin? Se ei ole reilua. Ei kukaan meistä haluaisi, että ventovieraat ihmiset tietäisivät kaiken raha-asioistamme, perhe-elämästämme ja ihmissuhteistamme. Kukaan ei halua, eikä ansaitse kadulla niitä arvostelevia, tuomitsevia tai sääliviä katseita.

Kohtele muita aina niin, kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.

Miksi me emme osaa olla edes onnellisia toisen puolesta? Jos kaverisi voittaa arvasta tai ostaa upeat kengät, meidän pitäisi olla iloisia hänen puolestaan, mutta mitä päässämme oikeasti liikkuu? Katkeruutta. Olemme kateellisia, sillä emme itse voittaneet tai löytäneet niin makeita kenkiä. Tottakai haluamme aina olla parempia kuin muut. Tämä ajatusmaailma on levinnyt ihmisiin kuin syöpä. Emme osaa enää iloita muiden puolesta. Se on sairasta. Ihmisten katse on kääntynyt vain omaan napaan, emmekä voi hyväksyä toisen onnea. Kilpailemme jopa ystäviemme kanssa siitä, kenelle on hienoimmat farkut tai kuka on kaunein. Miksi? Vaikka meillä olisi kaikki hyvin, emme silti voi olla aidosti onnellisia toisen puolesta. Kateus, ahneus ja täydellisyyden tavoittelu on vallannut ihmismielen.

Miksi sitten esitämme olevamme onnellisia kaverin puolesta? Yritämme kai olla kohteliaita ja haudata todelliset katkeruuden tunteet, sillä aivomme pitävät niitä automaattisesti moraalittomina ajatuksina. Minua henkilökohtaisesti ärsyttää, kun näen joka kerta ystäväni naamalta hänen oikeat tunteensa - luen häntä kuin avointa kirjaa, mutta hän ei huomaa. Hän kirkkain silmin esittää olevansa onnellinen puolestani ja valehtelee asioita. Odotan, että vielä joku päivä hän itse ymmärtää tekonsa.

Keskitä kaikki energiasi positiivisen ilmapiirin luomiseen.

Toivon, että tekstini herätti jokaisessa lukijassa ajatuksia, ja että jokainen omalla käytöksellään vaikuttaisi siihen, mihin suuntaan tulevaisuutemme on menossa. Nyt se näyttää pahalta.

Reissailua.

Olipa siinä reissu. Perjantai kului pakatessa ja stressatessa reissua, ja aikaisin lauantai aamuna lentokoneemme suuntasi kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Siskoni tuli hakemaan meidät lentokentältä ja vei vanhempieni luokse Espoon Leppävaaraan. Aamupalan jälkeen alkoi laittautuminen, sillä pian alkaisi isäni synttärijuhlat. Tarkoituksemme oli myös esittää juhlissa pari kappaletta - ihan ilman mitään laitteistoa, hyvin mielenkiintoista.

Ilma oli upea, ja istuimme juhlapaikan pihalla ottamassa aurinkoa. Isäni vanha työkaveri tuli juttelemaan ja pyysi lopulta nimmarin vanhaan levyyni, jonka hän oli muinoin ostanut. Olin otettu huomiosta. Esiinnyimme heti juhlien alkupuolella, minkä jälkeen kuulimme paljon kehuja. Heh. Esiintymisen jälkeen söimme, vaihdoimme keikkakuteet ja odottelimme kyytiä keikkapaikalle.

Saavuimme Jakomäen nuorisotalolle, jossa oli mahtavat tarjoilut voileipä - ja täytekakkuineen. Yritimme ahdata herkkuja jo täysiin mahoihimme, ja hyppäsimme lavalle. Keikka sujui olosuhteisiin nähden hyvin, sillä teknisiltä ongelmilta ei taaskaan vältytty. Lähdimme keikan jälkeen takaisin juhliin, jotka olivat jo loppumetreillä. Niimpä lähdimme majapaikkaamme odottamaan illan toista keikkaa.

Olimme aivan poikki. Teki mieli vain nukahtaa. Äänikin oli täysin käheä. Kaverini tuli hakemaan meitä illalla, ja suuntasimme Vantaalle Red Onioniin. Soundcheckissä kesti tunteja, eikä laitteet pelittäneet toivotulla tavalla. Lopulta ne saatiin toimimaan. Kuitenkin keikan alkaessa lavamonitori oli mykkänä. Huoh. Yritimme vetää keikan silti niin hyvin kuin mahdollista. Kyllä ketutti! Lähdimme heti keikan jälkeen, ja kyllä uni maistui!

Seuraavana päivänä oli lähtö Hyvinkään Glitteriin jakamaan nimmareita. Ennen nimmarinjaon aloitusta ehdin löytää itselleni upeat kengät ja käytiin syömässä jätskit. Myymälässä oli huomattavasti odotettua hiljaisempaa. Ehdin valita itselleni ihania koruja nimmarinjaon ohella. Yhteiskuvia räpsittiin jokunen, ja lopulta arvottiin kävijöiden kesken korusetti, singleni ja fanipaitani. Ihmettelin hieman kävijöiden vähyyttä, sillä kyseinen Glitter oli äänestetty suosituimmaksi facebook-sivullani. Lieneekö viikonlopulla ollut osuutta asiaan? En osaa sanoa.

Maanantaina tuottajani tuli noutamaan meidät heti aamusta studiolle. Nyt se alkaisi - levyn äänitys! Jes. Ensimmäinen päivä ei ollut kovin tuottelias, eikä lounaalla syödyt pitaleivätkään olleet hyviä. Paska päivä! Menimme siskoni luokse lähistölle yöksi, ja seuraavana aamuna suuntasimme jälleen studiolle. Mieli oli virkeä ja hommat sujuivat. Huikeaa matskua syntyi nopeasti. Olimme mielissään. Hyvä päivä! Keskiviikkona ehdimme vielä äänittää viimeiset suunnitellut kappaleet, ja yksi upea vieralijakin kävi laulamassa mahtavan kertosäkeen! Studiopäivät oli tältä erää taputeltu pakettiin. Olin niin väsynyt, mutta onnellinen, sillä olimme saaneet aikaiseksi niin uskomattoman hyvää matskua!

Lentokoneessa meinasin nukahtaa, mutta kyyti oli sen verran epätasaista etten kyennyt. Samassa koneessa matkusti Paula Koivuniemi bändeineen ja Elokuun Juno. Paljon staroja samassa koneessa, heh. Marikan mies tuli hakemaan meidät, onneksi. Olin niin uupunut. Kotona nukahdin aikaisin ja nukuin 12h. Tänään ajattelin lähinnä vaan laiskotella.

Nyt jään ansaitulle kesälomalle!

Tulevat keikat:
26.6.2013 Raatiroll, Raahe
12.7.2013 Piippola

Kuvat: Kari Markovaara, Korut: Glitter

Blogikilpailu

Voit osallistua kilpailuun huolimatta siitä, onko sinulla blogspot - tunnuksia! Vastaukset suoritetaan facebookin Sana - sivun kautta, johon pääset täältä! Klikkaa oikealta "viesti" (kts. kuva) ja lähetä viestinä vain mielestäsi oikea rivi! 
Esim. ABCD. 
HOX! Älä kirjoita viestiin mitään muuta. Vain pelkällä voittorivillä varustetut viestit hyväksytään kilpailuun!

Oikein vastanneiden kesken arvotaan kaksi China Glazen upean väristä laadukasta kynsilakkaa, jotka palkinnoksi sponsoroi kynsitarvikkeiden verkkokauppa MiMax! Tämän lisäksi yksi onnekas saa A4-kokoisen fanikortin nimmarilla ja omistustekstillä!!

Vastaa helppoihin kysymyksiin oikein ja voit voittaa palkintoja! Onnea kilpailuun!
 
1. Mistä Sana on kotoisin?
A. Oulu
B. Helsinki
C. Espoo

2. Minä vuonna Sana on syntynyt?
A. 1989
B. 1991
C. 1990

3. Ketkä kuuluvat Sanan keikkakokoonpanoon?
A. Tanja Vähäsarja ja DJP1
B. Maricel, DJP1 ja DJ Mixtacy
C. Tanja Vähäsarja, DJP1 ja Maricel
D. Maricel, DJP1 ja DJ Marginal

4. Vuoden 2013 ensimmäinen keikka?
A. Ivalo
B. Oulu
C. Kempele
D. Salla


Lue tarkasti ylhäällä olevat ohjeet, ja toimi niiden mukaisesti!

Ps. Apua vastauksiin löydät kotisivultani www.sanamusic.net ! ;) 

Kilpailu päättyy 12.6.2013 Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti!

*******
13.6.2013 Voittajaksi selviytyi Beda T.! Kurkkaa facebookista viestisi! Onnea!

Nimmarikorttisoppa.

Julkaisin jokunen viikko sitten facebookissa Sana - sivullani, että nyt on myös mahdollista tilata fanikortti suoraan postilaatikkoon. Systeemi toimi niin, että minulle pistettiin sähköposti mihin vastasin viestillä, jossa oli postimaksun ohjeet. Kortteja tilattiin kourallinen, ja systeemi osoittautui huonoksi.

Tänään sitten päivitin sivulleni jälleen mahdollisuudesta tilata fanikortti, ja tekstin alla oli suoraan maksuohjeet, josta kävi ilmi myös postimaksu, 2,5€. Tästä suuresta summasta tuohtuneena eräs kundi tuli valittamaan kuinka rahastan toiminnalla. Rahastan? Pilailetko? Kundi selitti pätevänä, kuinka paljon teen voittoa, kun 6000 faniani ostaa fanikortin. Viiva piste viiva. Oletko tosissasi? Yritin selittää kaverille asian todellista laitaa, mutta hän ei tajunnut ja sanoi minun hiiltyvän, kiertelevän ja aliarvioivan hänen fiksuuttaan. Hmm? Keskusteluun yhtyi pari kuuntelijaani, jotka yrittivät myös selittää asiaa tyypille.

Minä ajattelin ensin, että olen ilmaissut päivityksen jotenkin epäselvästi. Fanikortteja kun jaetaan ilmaiseksi aina kun minut jossain tapaa, enkä tosiaan kehoita kaikkia fanejani tilaamaan kortteja! Halusin luoda mahdollisuuden niille, jotka eivät fanikorttia muuten ehkä ikinä saisi. Mielestäni se on reilua. Postimaksu on 2,5€, joka kattaa kortin, kirjekuoren, postimerkin ja postituksen. Minulle tästä rahasta jää postituksen jälkeen käteen vaihtelevasti euron molemmin puolin. Jos liimaan kuoreen vielä lähettäjän osoitetarran, olen nollilla. Olen myös suoraan nollilla, jos mietitään paljonko maksan näistä fanikorteista. Jokainen euro menee omasta pussistani. Eli näinhän sitä bisnestä tehdään, EI TODELLAKAAN! Kyllä minä hoidan bisnekseni niin, että niistä tienaa - tämä oli kaukana sellaisesta. Tässä oli vain ja ainoastaan kyse siitä, että jokainen kuuntelijani, asuinpaikasta riippumatta, voi saada nimmarikorttini. Kuinka moni artisti toimii näin? No niimpä. Minä haluan antaa kaikille samanlaiset mahdollisuudet, vaikka se aiheuttaakin minulle lisää vaivaa.

Käytyäni keskustelua eteenpäin tämän kundin kanssa, tilanne kääntyikin niin, että hänen mielestään onkin typerää pyytää maksua, kun siitä ei jää voittoa. Nyt aloin pudota kärryiltä. "Suuret voitot" muuttuivatkin siihen, ettei voittoa olekaan, ja silti "pitää yrittää repiä". Öh? Yritin edelleen selittää, lainaampa omia sanojani:

"Sinun mielestä minun pitäisi siis itse maksaa näiden fanejen postikulut, jotka fanikortin haluavat? Kyllä, voisin tehdä sen, jos minulla olisi tuloja. Olen työtön, joten vaihtoehtoja ei ole. Uskon, että jokainen joka kortin haluaa, ymmärtää tämän postimaksun ja mielellään sen maksaa. Asiassa ei käsittääkseni pitäisi olla mitään ongelmaa. Summa on nimenomaan sellainen, josta minulle ei käteen mitään jää, sillä en halua rahastaa ketään. En ymmärrä, miten joku kehtaa valittaa tälläisestä asiasta. Mielestäni on hienoa tarjota nimmarikortin mahdollisuus myös niille, jotka eivät sitä muuten ikinä saisi."

Tilanne alkoi valjeta pikkuhiljaa. Kaveri luuli, että postimerkki suomessa maksaa 10-20senttiä, kun todellisuudessa se on n. euron. Minulle heräsi mielikuva n. 15-vuotiaasta tyypistä, jolla oli huono päivä. Päätin lopettaa keskustelun, sillä se oli turhaa. Pointti minulle jäi silti epäselväksi; ensin olin tyhmä kun rahastan, sitten tyhmä kun en saa voittoa, ja lopulta tyhmä joka tapauksessa. Okei. Itkuparku, kai se pitää vain tyytyä kohtaloonsa. Olen siis tyhmä, kun haluan, että kaikki halukkaat saavat nimmarinsa.

Näitä kohun aiheuttaneita fanikortteja tosiaan jaetaan ilmaiseksi keikoilla, fanitapaamisissa ja vaikkapa kadulla - missä minuun nyt törmääkään. Toisilla ei ole mahdollisuutta ikinä tavata minua, joten kehitin systeemin turvaamaan näidenkin fanejen nimmarinsaanti. En rahastuksen, vaan rakkauden vuoksi. Tälläisiä kuuntelijoita ei tosiaan ole kuuttatuhatta, vaan ehkä loogisemmin muutamia kourallisia. Minä välitän aidosti jokaisesta kuuntelijastani, ja eihän se kuuntelijan vika ole, jos en pääse keikkailemaan hänen kotipaikalleen - ei siitä kuuntelijaa voi rangaista.

Haluan ilahduttaa mahdollisimman monia, mutta en voi tehdä sitä omasta pussistani, sillä olen työtön - ei minulla ole varaa postittaa fanikortteja halukkaille. Voitte vaan kuvitella, mikä läjä halukkaita tulisi, jos ilmoittaisin, että lähetän kortteja veloituksetta! Välillä tietenkin arvon niitä ja muuta fanisälää facebook-sivuni kautta, jolloin itse hoidan postituksen - tällöin olen laskenut voittajia tietyn määrän, joiden tuotteet pystyn kustantamaan. Jokainen, joka kortin haluaa, ymmärtää varmasti pienen postimaksun ja maksaa sen mielellään.

Tässä ohje maksuun, jos kuulut näihin jotka fanikortin postitse haluavat:
TILILLE: FI57 8000 2924 8364 70
SAAJA: SANNA RÖNNBERG
SUMMA: 2,5€
VIESTI: OMA OSOITTEESI

Lopuksi vielä pitää sanoa, että voi kuinka paljon minä haluaisinkaan antaa teille kaikkea kivaa ilmaiseksi, mutta kun en vaan pysty. Minä maksan itse jokaisen tuotteeni, joten pystyn vain arpomaan näitä jokusen kappaleen. Uskoisin, että ihmiset ymmärtävät, mutta tämä soppa taas osoitti, etteivät kaikki ymmärrä. Hyvinkään Glitterissä arvotaan sunnuntaina Sana t-paita kävijöiden kesken, joten mahdollisuudet voittaa ovat huimat! Saavun Hyvinkään Glitteriin klo 17.00!


Olen tavattavissa viikonloppuna:
La 8.6.2013 Jakomäen nuorisotalo, Helsinki, klo 17.15
La 8.6.2013 Red Onion, Vantaa, klo 23.00 K18
Su 9.6.2013 Glitter, Hyvinkää, klo 17.00

Kaikissa jaetaan halukkaille nimmarikortteja, sekä Hyvinkäällä niiden lisäksi singleä, arvotaan t-paitaa ja korusettiä, otetaan yhteiskuvia ja napostellaan pientä purtavaa. Tervetuloa!

Koulua keskellä kesää.

Niinhän se koulu alkoi sitten maanantaina. Keikkaviikonlopun jälkeen oli ikävä repiä itsensä maanantaiaamuna klo 5.30 ylös, mutta selvisin kunnialla. Hyppäsin koulukaverin kyytiin väsyneenä ja meinasin nukahtaa pystyyn matkalla Tornioon. Koulutus starttasi esittelyillä, joita jännitin painoksissa olevan ääneni vuoksi. Hädintuskin sain ääntä irti niin paljon, että kaikki kuulivat mitä sanoin. Keikkaviikonloppu otti veronsa.

Koulun jälkeen Jukka tuli hakemaan minut ja menimme Tornion kauppakeskukseen etsimään Jukalle vaatteita. Niinhän siinä kävi, että mukaani tarttui kiva takki ja neule. Heh. Onneksi tällä erää löysimme myös Jukalle shortsit. Ruokakaupan kautta lähdimme Jukan luokse Kemiin, jossa olisin yötä. Illalla päätimme lähteä vielä rantaan jäätelölle - kesän ensimmäinen kunnon pallojäde, nam!

Aamulla piti taas kiskoa itsensä väkisin ylös, huoh. Koulukaveri tuli hakemaan minut Jukan jo ollessa töissä, ja aamu alkoi nuotinnoksen merkeissä. Olin ihan pihalla. Päivän päätteeksi vain pari juttua oli jäänyt päähäni - ei mikään huippu saavutus, mutta jospa se siitä. Lähdimme kimppakyydillä kotia kohti neljän aikaan. Olin väsynyt. Onneksi näitä herätyksiä ei ole kuin kahtena päivänä peräkkäin kaksi kertaa kuussa, joten jospa minä selviäisin!

Kotiin tullessa olin täysin poikki, mutta piristyin kummasti nähdessäni paketin keittiössä. Avasin sen onnesta hehkuen, sillä minulla oli aavistus sen sisällöstä. Olin kuin lapsi jouluaamuna. Paketti oli auki, ja KYLLÄ! Siellä se oli, maailman upein mekko! DiamondGlamour lähetti minulle aivan ihanan pinkkimustan mekon, jolle olin menettänyt sydämeni viikkoja aiemmin. Olin onnessani! Tilaa oma pinkkimusta mekkosi täältä! Kurkkaa muutakin valikoimaa ja rakastu!

Mekosta piristyneenä lähdin Jonin kanssa jätskille ja juoruilemaan, jonka jälkeen Joonas jo tulikin kuvaamaan rakasta American Curl - kissaani Filiä Lemmikki - lehteen. Kuvaussessio alkoi, eikä Fili selvästikään ollut asiasta yhtä innoissaan, vaan protestoi heittäytyen jatkuvasti kyljelleen, kun olisi pitänyt seistä. Kaikki muut kissat poseerasivat upeasti, jopa Fanni - tietenkin silloin, kun heidän kuviaan ei mihinkään tarvittu. Fili alkoi hermostua, joten kuvaus piti lopettaa. Saimme onneksi pari hyvää otosta.

Kuva: Joonas Karjalainen

Tänään nukuin pitkään ja hengasin kissojeni kanssa. Lähdin pyöräilemään, käymään kuntopuistossa ja postissa, jonka jälkeen ajelin kotiin tuomaan paketit ja painuin keskustaan. Päivä vierähti ystäväni Petterin kanssa kaupungilla. Hain Glitteristä upeat korut viikonloppua varten, ja shoppailin Make Up Storesta hienon meikkilaukun. Torilta matkaan tarttui lippis ja leopardisankaiset aurinkolasit. Päivä oli mukava.

Odotin innolla pakettejen avaamista, sillä tilasin MiMaxilta uusia kynsitarvikkeita. Voin taas tehdä kynsiäkin, kun sain lisäystä tarvikkeisiin. Nyt löytyy paljon erilaisia upeita koristeita, sekä kahta sorttia geeliä, jotta löytyisi juuri asiakkaalla parhaiten pysyvä vaihtoehto. En malta odottaa, että pääsen työstämään seuraavat kynnet. Se on niin käsittämättömän terapeuttista puuhaa!

MiMax lähetti minulle myös kaksi China Glaze - kynsilakkaa, jotka aion arpoa blogikilpailun osallistujien kesken lähiaikoina ;) Pysy siis kuulolla! Kynsilakat ovat todella laadukkaita ja upean värisiä!

Huomenna olisi luvassa kokoonpanon kanssa palaveria, ja pitäisi treenailla levyn kappaleita, sillä äänitykset alkavat maanantaina HUI! Lauantaina lennetään Helsinkiin, ja päivä onkin täynnä tohinaa isäni syntymäpäivän ja keikkojemme vuoksi. Odotan sunnuntaita todella kovasti, sillä silloin vierailen Hyvinkään Glitterissä, jonne kuuntelijani saavat tulla moikkailemaan minua! Glitterissä jaetaan singleä ja nimmareita, arvotaan palkintoja ja napostellaan pikkupurtavaa. Paikalla otetaan myös yhteiskuvia. Kuopion Glitter oli menestys, joten odotan Hyvinkäätä innolla! Miksi Hyvinkää? Se äänestettiin facebook-sivullani suosituimmaksi. Sinne siis!

Raskaita reissuja.

MökkiSanna.

Olipa siinä viikonloppu! Perjantaina tosiaan starttailtiin erittäin täyteen pakattu focus kohti Oulunsaloa, jossa oli viikonlopun ensimmäinen setti. Odotin tapahtumaa vähän kauhulla, sillä sitä ei oltu markkinoitu missään - ei siis missään. Ihmettelin asiaa suuresti, ja nyt ihmettelen vielä enemmän. Paikallahan ei ollut kuin muutama hassu ihminen, ja heti ilmeni teknisiä ongelmia. Miksaajat olivat työhönsä kyllästyneitä, ja "soundcheck" oli surkea. Soundi oli kamala. Vedimme muutaman biisin setin, vaikka ajattelin viheltää pelin poikki heti ensimmäisen kipaleen jälkeen - juurikin teknisistä syistä. Lava oli niin pieni, ettei siinä mahtunut edes liikkumaan ja mikrofonin johto tipahteli jatkuvasti lavalta, joten jouduin pitämään siitä kokoajan kiinni. Huoh. Keikka oli kamala, meille jäi erittäin paha maku suuhun ja hävetti edes esittää kappaleita kyseisillä miksauksilla. Ei koskaan enää. Tälläistä ei enää katsota läpi sormien, sillä paikalla olevat kuuntelijat saavat setistämme täysin väärän kuvan.

Lähdimme ajamaan keikan jälkeen Paltamoon, josta meille oli varattu mökki koko viikonlopuksi. Lähikaupasta meille oli avattu tili, jolla saisimme ostaa mitä vain, siistiä! Tunnelma oli latistunut ensimmäisen keikan vuoksi, mutta mieli kohentui päästessämme perille. Mökki oli hieno, kyllähän siinä viihtyisi. Ehdimme hetken hengähtää ja lähdimme Kajaaniin, jossa esiintyisimme illalla.

Juju @ Balls

Saavuimme Ballsin eteen, jossa pa:n roudaus oli täydessä touhussa. Söimme herkulliset kanasalaatit ja jännitimme keikkaa - olemmehan "vähän" eri linjaa, kuin pääesiintyjänä toiminut Juju + kollektiivi. Mietimme, että joko meidät otetaan vastaan hyvin, tai sitten kohtaamme täystyrmäyksen. Jännitystä oli ilmassa - turhankin paljon. Mieltäni rauhoitti, kun näin Ballsissa kahtakin nuoruuden kaveriani, ja ehdin muutaman sanan vaihtamaan ennen keikkaa. Hassua, miten nopeasti aika kulkee ja kaikki muuttuu.

<3

Hyppäsimme puolen yön korvilla puikkoihin ja yleisö oli aivan liekeissä! Saimme aikaan hyvät bileet! Keikka oli upea! Toki olisi saanut olla enemmän ihmisiä, mutta muutoin nautin siitä todella. Muutamat nimmaritkin sai jakaa, ja pariin yhteiskuvaankin pääsin. Olin otettu saamastani huomiosta. Juju räjäytti lopulta koko paikan showllaan. Me lähdimme mökille saunomaan ja nukkumaan.

Seuraavana päivänä nukuimme pitkään ja valmistimme herkullista hedelmäistä savulohisalaattia. Marika loukkasi jalkansa kaatuessaan ulkona tuolilla, kun säikähti ampiaista, mutta onneksi minulla oli ensiapupakkaus mukana ja saimme nilkkaan heti kylmägeelit. Kipu helpoitti pian, eikä kyseessä onneksi ollut mitään vakavampaa.

Marikan tunarointi oli kyllä kertomisen arvoista: hän istui tuolilla terassilla, säikähti ampiaista ja lähti juoksemaan tuolin kanssa (!!), joku öttiäinen pisti jalasta ja Marika pomppasi kantamansa tuolin päälle vauhdista, jolloin se kaatui ja Marika levisi nurmelle. Tapahtumasarja oli erittäin hupaisa, mutta pahemman vahingon sattuessa ei olisi naurattanut. Jos nilkka olisi nyrjähtänyt, olisimme voineet heittää hyvästit onnistuneelle keikkashowlle.

Herkkuja bäkkärillä.

Kun meikit olivat naamassa, oli aika lähteä keikkapaikalle. Backstagella oli huomioitu erittäin hyvin ruoka-aineallergiat ja toiveemme - olimme iloisia. Saimme bäkkärille sohvankin! Luksusta. Tapahtumassa vallitsi todella mieluisa ilmapiiri ja kaikki artistit olivat kannustavia ja ystävällisiä toisiaan kohtaan. Tunnelma oli upein ikinä!

Tarkoituksemme oli vetää kaksi settiä, toinen lasten tapahtumassa ja toinen itse päätapahtumassa. Lapsille oli todella ihana esiintyä, niin aitoja ja vilpittömiä! Lapset olivat innoissaan ja pomppivat minkä jaksoivat. Huudatukset menivät täydestä ja lapset nauttivat keikasta. Olimme onnellisia. Menin keikan jälkeen jakamaan lapsille nimmareita; se oli kuin muurahaispesään olisi astunut. Kaikki olivat kimpussa. Lopulta sain lapset jonoon ja nimmarit jaettua. Vetäydyimme syömään.

Pessi taiteili itselleen logon.

Päätapahtuman setti alkoi hieman puoli kymmenen jälkeen. Lavan edustalla oli tyttöjoukko, ja heidän takanaan läjäpäin poikia. Osallistuminen teineiltä oli vaitonaisempaa, vaikka kokoajan kamerat räpsyivät ja huulet liikkuivat sanojen tahtiin. Nuoret ujostelevat mielestäni liikaa. Pitäisi vaan nauttia keikasta välittämättä muista. Kun yksi lähtee mukaan, lähtee muutkin. Se vain vaatii jonkun aloittamaan. Nuorten jännitys kaikkosi shown edetessä, ja lopulta saatiin ihan hyvää meininkiä aikaiseksi. Meillä oli jumalattomat bileet, kuten aina. Nautimme esiintymisestä täysillä!

NDM:n DJ soitteli mökkipileissä.

Kuulimme paljon kehuja keikastamme muilta esiintyjiltä, joten fiilis oli korkealla! Meillä on helevetin hyvä tiimi, siitä ei pääse mihinkään! Odotamme innolla syksyä, jolloin settilista muuttuu ja pääsemme taas askeleen lähemmäs täydellistä settiä. Kokemus tuo varmuutta, ja olen kyllä huomannut, että oma esiintymiseni on kehittynyt huimasti viime aikoina. Vielä vaan kovaa treeniä, niin olen iskussa! Joka kerta voi, ja pitääkin parantaa. Niin me olemme tehneet.

Palasimme mökille fiilistelemään. Meillä oli mukana oma äänentoisto, johon Pessi oli kytkenyt DJ-vehkeensä - meillä oli siis yksityinen DJ mökkibileissä! Musat täysille ja kylmät siiderit auki. Ilta oli täynnä naurua. Ehdimme jammailla tunteroisen oman jengin voimin, kunnes Niko (NDM) ja Tuukka-Pekka tulivat paikalle DJ:nsä kanssa, mukana tuli myös rap-artisti Dima. Juttelimme Nikon kanssa tunteja, sillä emme ole ikinä ehtineet kunnolla juttelemaan, vaikka olemme ns. tunteneet vuosia. Kerrankin meillä oli aikaa. Musiikki soi ja nauru raikasi.

Kollektiivin Ewe.

Meidän DJ, Pessi, innostui freestylestä, johon Dima yhtyi. Pojat räppäsivät varmaan yli tunnin! Meininki oli katossa. Marikaa tosin alkoi väsyttämään, ja hän vetäytyi nukkumaan. Pian sen jälkeen paikalle saapuivat myös äänimiehenä toiminut Niilo, ja Kollektiivista tutut Erkko ja Antti. Räppi raikui ja juttua riitti. Ilta oli hauska, mutta liian lyhyt. Olin kyllä todella väsynyt päästessäni nukkumaan. Uni maistui. En ole tottunut tuollaiseen valvomiseen, saati sitten siiderin tissutteluun - odotin siispä päänsärkyä aamuksi.
  
Ps. Tsekkaa Kollektiivista tutun Ewen uusi biisi tästä!

Fiiliksissä!

Seuraavana aamuna heräsimme kymmenen aikaan, ja aloimme vähän siivoilemaan mökkiä. Pistin samalla ruoat tulelle, ja pakkasimme kamoja. Ja kyllä, pääni oli kipeä muutamasta siideristä, minä kun en juuri koskaan nauti alkoholia.

Söimme ihania kanafileitä kera kermapippurikastikkeen, perunoiden, salaatin ja uunituoreiden sämpylöiden. Ruoka oli hyvää, vaikka aina epäilenkin kokkaustaitojani! Ruoan jälkeen roudasimme kamat autoon ja lähdimme kotia kohti. Reissu oli kokonaisuudessaan mukava, mutta mielestäni liian lyhyt. En ehtinytkään ottamaan reissua juurikaan loman kannalta ja rentoutumaan, joten uusi mökkireissu on edessä vielä tälle kesää!

Meidän jengi.

Automatkalla suunnittelimme Marikan kanssa tulevaa Helsingin reissua. Lauantaille on pamahtanut jo kolme keikkaa, ja vielä yksi näyttää tuleva. TAPPO! Sunnuntaille taitaa tulla kaikille avoin fanitapaaminen, mutta en vielä paljasta enempää. Maanantaihin mennessä toivottavasti ääni palautuu, sillä silloin alkaa levyn äänitykset! Jes!

Huomenna on karu paluu arkeen, kun herään puoli kuuden aikaan, ja kyyti Tornioon kouluun noutaa seitsemältä. Huoh. Ensimmäinen koulupäivä vähän jännittää...

Iso kiitos Paltamon Mehukestejen järjestäjälle Sepolle, todella hienosti järjestetty tapahtuma! Suurkiitos myös Kollektiiville, upeita ihmisiä suurella sydämellä! Oli ilo tutustua!

Nimetyt mukimme bäkkärillä.

Viikonlopun tulevat julkiset keikat:
8.6.2013 Jakomäen nuorisotalo, Helsinki klo 17.15
8.6.2013 Red Onion, Vantaa K18

Seuraile ilmoittelua täällä!